Viime viikkoina Suomessakin on puhuttu siitä, miten länsimaiden pitäisi säilyttää yhteydet venäläistutkijoihin – ja itärajan sulku haittaa tätäkin.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Venäjää pitää tutkia, sen kieltä ja kulttuuria opiskella. Vieläpä enemmänkin kuin tällä hetkellä ilmeisesti tapahtuu. Kielen ja kulttuurin tuntemuksen kautta pääsemme lähemmäksi venäläistä ajatusmaailmaa.

Venäjäosaamisen tarve ei meiltä katoa mihinkään, koska Venäjä on naapurimme nyt ja iankaikkisesti.

Silti siellä se venäläisyyden sisältämä valtio koko ajan on.

En ole siitä yhtään vakuuttunut. Puheitaan varovien tutkijoiden, saati tavallisten kansalaisten näkemyksistä ei Venäjän nykyoloissa pysty vetämään objektiivisia johtopäätöksiä siitä, mitä Kremliin eristäytynyt johto seuraavaksi tekee.

Avaamisen riskit olisivat tällä hetkellä paljon isompia. Itärajan sululla saamme sentään pidettyä sen alkuperäisen kriisinaiheen eli välineellistetyn maahanmuuton poissa.

Tiedonsaantiin on keksittävä parempia keinoja kuin rajan avaaminen – tai klikkiuutisten seuraaminen.

VIIME AIKOJEN uutisoinnin perusteella Venäjällä olisi nimittäin kytemässä kapina.

Tästä näytetään todisteena vihaisten kansalaisten somepostauksia bensajonoista, tai eräänkin rintamaveteraanin viraaliksi mennyttä videota. Viime viikolla 11 miljoonaa katsomiskertaa keränneellä videolla aliupseeri vaati päästä suoraan tv-lähetykseen Putinin kanssa tai ”muuten armeija kääntää aseensa Kremliä vastaan”.

Ihan varmasti kääntää, tältä seisomalta. Suurin ongelma näissä uutisoiduissa ”vallankumoustiedoissa” on, että me lännessä haluamme liian kovasti uskoa niihin.

Toki vastarintaeleitä voi tapahtua. Kolme vuotta sitten juhannuksena palkkasoturijohtaja Jevgeni Prigožin nousi näennäisen älyttömään kapinaan – ja hänellä oli tukenaan oma yksityisarmeija.

Wagner-joukot, jotka taistelivat Ukrainassa, olivat turhautuneet saamastaan liian vähäisestä asevoimien tuesta. Wagnerilaiset valtasivat Rostovin ja lähtivät marssimaan Moskovan suuntaan.

Marssi kuivui kokoon ennen puoliväliä. Vieläkään edes tutkijat eivät varmuudella tiedä oliko kapina aito, tai millaisiin sopimuksiin se päättyi.

Se yllämainitun kapinavideonkin julkaissut veteraani on nyt jo ehtinyt pyörtää julkisesti puheitaan.

ITSEKIN olin opiskellut Venäjän toimintaa vuosikausien ajan, kieltä ja kulttuuria nuorukaisesta asti.

Silti talvella 2022 olin väärässä epäillessäni Ukraina-hyökkäyksen mahdollisuutta, koska ajattelin että Kremlissä sentään osataan normaalit sotatoimien lainalaisuudet.

Mutta eihän se niin ollut.

Haastatteluissa tuolloin etukäteen esittämäni argumentit olivat loogisia – ainakin länsimaisesta näkökulmastamme.

Maahyökkäys Ukrainaan ei palvelisi Venäjän etua vaan pilaisi myös suhteet länteen. Tehokkaaseen valtaukseen pitäisi komentaa puolisen miljoonaa sotilasta, kun venäläisjoukkoja oli rajan pinnassa ehkä 150 000:n sotilaan verran.

Eikä Venäjä hyökkäisi ainakaan hajautetusti liian monesta suunnasta.

Sitä paitsi venäläissotilailla ei välttämättä olisi motivaatiota tappaa ukrainalaisia, joita Putinkin on aiemmin sanonut veljeskansaksi.

No niinhän se sitten hyökkäsi, neljästä-viidestä suunnasta ja siviiliuhreista piittaamatta.

VOIMMEKO koskaan oikeasti, vaikka haluaisimmekin, saada tutkimuksella selville Venäjän tulevia siirtoja tai maan johdon päänsisäistä logiikkaa?

Eihän siihen pystynyt edes järjestelmän sisällä kasvanut ja ”Putinin kokiksi” jossain vaiheessa tituleerattu Prigožinkaan. Ruotuun palannut mies luuli ehkä vallanpitäjien antaneen kapinoinnin anteeksi, mutta toisin kävi. Pari kuukautta myöhemmin, elokuussa 2023 hänen yksityiskoneensa putosi mystisesti taivaalta.

Tärkeintä meille lieneekin ymmärtää perusajatus: nykyinen Venäjä ei tippaakaan välitä, onko jossain tempauksessa mitään järkeä, kunhan se sopii heidän omaan agendaansa tai pelottaa vastustajia.

Ja juuri sen ennakoimattomuuden takia meillä Suomessa, lännessä ja Natossa on syytä olla aistit tarkkana: kuunnella mitä idässä näyttää tapahtuvan, analysoida tekoja ja tuotantolukuja – muttei uskoa mitään niistä kritiikittömästi.

Suomenkin pitää laatia skenaarioita tulevan varalle. Silti Venäjä voi niistä huolimatta yllättää meidät tekemällä täällä jotain päätöntä, jopa omien etujensa vastaisesti – vain koska voi.